Maailmassa on yli 6 miljardia ihmistä asumassa. Kaikilla erilaisia, kaikilla jotain yhteistä. Kuinka monta eri uskontoa on olemassa. En tiedä, mutta niitä on paljon. Kunnioitan jokaisen uskontoa yhtä paljon kuin omaani. Jokainen hakekoon omat yhteisönsä, oman jaksamisensa, mistä haluaa. Tietämykseni uskonnoista rajoittuu koulun oppitunneille, uutisiin ja eri uskontokunnan edustajien ,hyvien ystävieni kanssa käytyihin keskusteluihin. Niin kuin tiedämme, eri uskontokuntia on olemassa eri näkemysten vuoksi. Eri tarinat, eri säännöt ja eri palvonnan kohteet. En puutu missään nimessä näiden uskontojen sisältöön, vaan mietin, miksi ihminen tarvitsee uskontoa.
Kuulun ev.lut. yhteisöön, ja käyn joskus joulukirkossa. Käyn siellä mielenkiinnosta, katsomassa, mitä reaktioita ne minua aiheuttavat. On kaunis hetki katsoa jouluista maisemaa ja kävellä hämyiseen kirkkoon, jossa on kynttilöillä koristellut ikkunanlaudat. Kirkon edustajien lukemat sanat, saarnat, miksi ikinä niitä haluakaan kutsua, eivät tee minuun vaikutusta. Kyllähän niissä sisältöä on, mutta miksi minun pitää tulla kirkkoon niitä kuuntelemaan. Siksikö, että kuulen yhteistä sanaa, jota ympärilläni oleva yhteisö tahtoo yhdessä kuunnella ja noudattaa. Että elämä tämän yhteisön kanssa, joka jakaa saman ideologian elämisestä, olisi jotenkin turvallista ja tuttua. Että siellä on hyvä olla ja sieltä saa tarvittaessa tukea elämän rankkoina hetkinä. Tottahan sekin.
Jos tiedät olevasi laumaeläin, tarvitsevasi ryhmää ympärille tukemaan sinua päätöksissäsi, on uskonnot hieno juttu. Mutta loppujen lopuksi, uskontoja on niin monia, eri oppeja vielä useampia ja silti, kaikki tämän maailman asukkaat, elävät samoilla vieteillä, haluilla ja tarpeilla. Jotkut uskonnot rajoittavat näitä luontaisia haluja, jotkut edistävät opeillaan halujensa toteuttamista. Miksi minun pitäisi kuulua johonkin tiettyyn uskontoon? Hyväksikäytänkö uskontoja, jos pohdin niiden oppeja ja nappaan sieltä uusia oivalluksia elämääni, vaikka napsisin niitä useasta eri uskonnosta.
Tiedän uskonnoista vähän, mutta voin sanoa ottaneeni elämääni vaikutteita mm. vanhoillislestadiolaisuudesta, buddhismista ja monesta muusta. Ei kyse ole siitä, että huomioin vain itselleni edullisimmat vaikutteet. Kyse on siitä, etten halua rajoittua vain yhteen uskontoon, koska jokaisella uskonnolla on jotain tarjottavana. Oppeja kannattaa miettiä, jotkut kulkevat lähempänä luontoa, jotkut syvällä ihmisessä. Mietin, mitä haluan elämässäni saavuttaa, mitkä asiat ovat minulle tärkeitä asioita. Millä tavalla haluan lyhyen elämäni elää.
En ole ateisti. Olen syvästi uskovainen. Minulla vain on oma uskontokuntani, nimettäköön se nyt vaikka räpätäti’ismiksi. Uskon itseeni. Uskon omaan jaksamiseen ja omiin päätöksiini elämässä. En halua, enkä toistaiseksi tunne tarvitsevani saarnoja, pappismiehiä tai pyhiä kirjoja kertomaan minulle mikä on oikein ja mikä syntiä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti